Lauttamme lähti viideltä, mutta jo satamassa tuntui siltä, että lähtöä olisi pitänyt siirtää päivällä eteenpäin. Kun pääsimme avomerelle, 90% matkustajista oli pää paperipussissa (mukaanlukien Jonna). Aallot riepotteli pientä katamaraania, kuin kissa leikittelisi hiirellä. Kapteeni oli onneksi sen verran taitava, että paatti pysyi pinnalla. Kokemus oli aika karmea, mutta onneksi vain tunnin mittainen. Ei käy kateeksi miehistön työnkuvaa - kahvin tarjoilun sijaan he vaihtoivat täysiksi kertyneitä oksennuspusseja asiakkaille. Jos raha ei ole ongelma, suosittelemme lentokonetta (115$) lauttamatkan (69$) sijasta.
Etelä-saaren ja Stewart-saaren välinen linkki. Vastaava ketjun pätkä löytyy myös Stewart -saarelta. Maorien tarujen mukaan Stewart -saari on Uuden-Seelannin ankkuri. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti