maanantai 12. maaliskuuta 2012

Madurai - temppeleitä ja elokuva!


Matkustimme Tamil Nadun kolmanneksi suurimpaan kaupunkiin, Maduraihin. Halusimme nähdä edes yhden upean Hindu-temppelin ennen kuin palaisimme takaisin kotimaahan. Madurai on Etelä-Intian ”temppelikaupunki”, jonka päänähtävyys on Meenakshi-temppeli keskellä kaupunkia.

Matka taittui yöjunalla pelätyssä ”sleeper”-vaunussa. Opaskirjojen ja turistien mukaan, ei kannata tehdä sitä virhettä, että valitsee sleeper –luokan. Intiassa matkustajaluokkia on jopa 7, joista sleeper on luonnollisesti huonoimmasta päästä ja myös halvin mahdollisuus matkustaa vaakatasossa. Legendojen mukaan sleeper –vaunuissa on todella törkyistä, ihmisiä on tunkuun asti ja lattialla juoksee hiiriä. Me halusimme tietenkin kokeilla tätä. Kerrankos sitä elämässä tulee matkustettua junalla Intiassa.

Voimme onneksemme todeta, että legenda oli vain legendaa. Sänkypaikkoja oli kuusi per hytti – kolme päällekäin molemmin puolin. Matkustajia oli juuri sen verran kuin paikkoja. Todellista tunkua olisi päässyt nauttimaan kolmannessa ”sitter” –luokassa, mutta koska matkamme kesti 10 tuntia läpi yön, oli luonnollisin vaihtoehto varata sänkypaikat. Hyteissä ja käytävillä oli likaista ja vessoista leijui ällöttävä kusen ja paskan katku vaunun käytäville. Hiiriä emme tosin nähneet.

Lippujen ostamisesta on jostain syystä tehty TODELLA hankalaa täällä Intiassa. Varaus täytyy tehdä erillisen lomakkeen avulla, jota vastaan saa lipun yhteistyökyvyttömältä lipunmyyjältä juna-asemalta. Lomakkeeseen täytetään matkustajien nimet, sukupuoli, ikä, kotiosoite, junan numero, lähtöaika, määränpää... eli käytännössä kaikki taivaan ja maan väliltä. Lipunmyyjä ei ollut halukas auttamaan meitä lomakkeen kanssa, mutta onneksemme tapasimme saksalaisen miehen, jolle junamatkustaminen Intiassa oli ennestään tuttua. 

Ostettuamme menoliput Maduraihin halusimme samalla ostaa myös paluuliput takaisin Varkalaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Meidän olisi täytynyt tietää paluujunan numero ja lähtöaika, vaikka missään ei ollut aikatauluja esillä (eikä lipun varaamisesta ollut mitään ohjeita englanniksi). Kaiken lisäksi lipunmyyjä ei aluksi meinannut suostua selvittämään näitä tietoja koneeltaan vaan pyöritteli silmiä päässään. Vähän aikaa nakeltuaan niskaansa, myyjä painoi nappia ja kertoi junan numeron (jonka hän käski meidän itse kirjoittaa lomakkeeseen, koska hän ei sitä itse suostunut tekemään). Nyt oli akka aivan väärässä ammatissa! Intiassa on asiakaspalvelu täysin tuntematon käsite. Lopulta kuitenkin saimme liput käteemme...

Madurai oli meluisa ja likainen suurkaupunki – ei tässä vaiheessa enää mikään yllätys. Ensimmäisenä päivänä teimme valmiin päiväretken minibussilla viiteen eri kohteeseen. Opas/kuski puhui tietenkin Tamilia, mutta vieressämme istuva Delhiläinen vanhempi pariskunta ystävällisesti käänsi meille kaiken englanniksi. 

Kävimme Tirumalai Naikin palatsissa. Pääsymaksu oli paikallisille 5 rupiaa ja turisteille 50 rupiaa... Kamerastakin joutui pulittamaan toiset 50 rupiaa. Intialaiset saivat napsia kuvia ilmaiseksi.  Sen jälkeen kävimme katsomassa vesiallasta (!), jonka keskellä oli pyhä rakennus. Intian historiaan tutustuimme hyvin pikaisesti Gandhi –museossa (jonne tosin tulimme seuraavana päivänä uudestaan paremmalla ajalla, koska olimme aidosti kiinnostuneita aiheesta). Lopuksi ajoimme maaseudulle katsomaan kahta eri Hindu-temppeliä.

Tirumalai Naikin palatsi (n. 1600-luvulta)
 






















Seuraavana aamuna kävimme omatoimisesti Meenakshi-temppelissä. Tällaista ei Euroopassa näe! Temppeli oli valtavan suuri ja täynnä patsaita, katto- ja seinämaalauksia sekä Hindu-jumalille pystytettyjä alttareita. Täytyy todeta, että Intialaisten uskonnollisuus on jotain omaa luokkaansa. Me vääräuskovaiset emme heidän riiteistään mitään ymmärtäneet, mutta saimme tosin valkoiset liitutäplät otsaamme. Tulikohan meistä nyt Hinduja... no se selviää sitten kun kuolemme.

Meenakshi -temppelin yksi neljästä tornista.






 


Jonna ja emefantti!




1000:n pylvään sali
Illalla kävimme katsomassa paikallisesti tuotettua elokuvaa (nimeä emme tiedä). Jo heti mainosten aikana kävi selväksi, että me emme selviäisi hengissä ilman korvatulppia. Äänet olivat aivan tapissa! Kielestä emme tietenkään ymmärtäneet sanaakaan, mutta juonessa oli suhteellisen helppo pysyä mukana. Eniten meitä huvitti ”suutelukohtaukset”, jotka olivat korvattu miehen ja naisen välisellä tanssi/lauluesityksellä. Huulet eivät koskaan kohdanneet, koska Intiassa sitä pidetään osana seksin harrastamista. Arvosanaksi leffalle annamme: ”keskiverto”. Paikalliset vaikuttivat tyytyväisiltä, kun osoitimme kiinnostusta heidän leffakulttuuria kohtaan.

Yönäkymää Maduraissa
Kello 22:50, kerrankin ajallaan, juna alkoi puksuttamaan takaisin kohti Varkalaa. Paluumatkalla tuli uni helpommin silmään.

Pakilan kalkkiksille väliaikatieto:
Saavumme (toivottavasti) Helsinki-Vantaalle Frankfurtista 15.3. klo 23:10, lennolla LH 852, jos vaikka innostuisitte tulla hakemaan :)  















torstai 8. maaliskuuta 2012

Varkala - osa 3


Tänään lähdemme Maduraihin, jossa olemme 2 päivää ja josta palaamme takaisin Varkalaan vielä yhdeksi yöksi. Sitten alkaakin pitkä matka takaisin Kochiin. Lentomme takaisin Suomeen lähtee 15.3. ja vietämme yhden yön Delhissä. Jos kaikki menee putkeen, olemme Helsingissä joskus 17.3 (wink wink joku täyttää silloin vuosia). Tämä tosin on vielä epäselvää, koska saimme ilmoituksen aikataulumuutoksesta, josta ei oikein ota selvää. Yritämme selvitellä asiaa. Arvatkaa vielä minkä yhtiön lento on kyseessä? Vastaus: Indian Airlines! Jopa heidän lähettämänsä aikataulumuutosilmoitus oli kirjoitettu väärin, ei hyvää päivää...

Tässä muutamia otoksia meistä ruskettuneina ja muuta mukavaa:)

Ostin mahtavat alibaba-housut.


Yksi monista kulkukoirista ottamassa myös aurinkoa rannalla.

Aurinkovarjon alla on helppo hymyillä!

Jukka näyttää mallia miten otetaan aurinkoa Men in Black- tyyliin:)


maanantai 5. maaliskuuta 2012

Varkala part 2 - the "wonderful" art of Kathakali

Kävimme katsomassa perinteistä keralalaista teatteria, Kathakalia, toissa iltana. Me emme valitettavasti lämmenneet tälle teatterimuodolle. Saattoi olla, ettei esitys ollut myöskään parhaimmasta päästä. Kathakali on teatteria, jossa vain miehillä on mahdollisuus toimia näyttelijöinä. Näytelmät perustuvat tapahtumiin, jotka on esitetty eri uskontojen pyhissä kirjoissa.

Suurin osa kathakalin teatraalisuudesta perustuu vaikuttaviin meikkeihin ja pukuihin, joihin näyttelijät ovat verhoutuneet. Itse esitys ei ollut järin mukaansa tempaava. Kaksi keski-ikäistä möhömahaista miestä pukeutuneina hauskoihin asuihin tallusteli lavalla ilmehtien, tehden silloin tällöin jotain tanssilta näyttäviä askelluksia ja päästellen karjaisuja kurkustaan. Tätä säesti kaksi "muusikkoa", toinen 80-vuotias rummun kolisuttaja ja toinen 25-vuotias kattilan kansien kalisuttaja. Kaikki neljä lavalla olijaa näyttivät lopen kyllästyneitä elämäänsä. Näytelmän juoni meni jotenkin näin: jumala rakastuu prinssiin ja muuttaa ulkomuotonsa naiseksi, jumala pyytää prinssiä naimisiin kanssaan, prinssi ei suostu, heidän välilleen syntyy tappelu tästä hyvästä ja prinssi leikkaa toisen jumalan rinnoista pois. Mielenkiintoista vai mitä...?

Ehkä annamme tälle teatterimuodolle vielä yhden mahdollisuuden Kochissa, jos sattuisi paremmat esiintyjät ensi kerralla.


Paperiliuskojen liimausta poskiin

Miehet tekivät itse kasvomaalauksensa

Miehille puettiin kotikutoiset tutut, jotka koottiin tyhjistä riisisäkeistä.

Prinssi

Jumala naiseksi muuntautuneena


Prinssi leikkaa toisen jumalan rinnoista pois

Mut pakotettiin kuvaan!


 

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Varkala – auringonottoa, ruokailua ja rentoa meininkiä



Saavuimme maaliskuun alussa Varkalan rantakohteeseen. Ero aikaisempiin kaupunkeihin verrattuna oli huikea – täällä on enemmän valkoihoisia turisteja kuin paikallisia. Tähän mennessä olemme olleet usein ainoat länsimaalaiset kilometrien säteellä. Muualla olemme saaneet todellakin kokea Intian oikeata kulttuuria. Täällä Varkalassa sitä ei koe. Täällä ravintolat tarjoavat länsimaalaista ruokaa ja kaupat notkuvat jos jonkinmoisista matkamuistoista. Toisaalta tämä oli odotettavissa ja meille tervetullutta vaihtelua Intian kaaokseen ja toimimattomaan infrastruktuuriin. 

Varkalan eteläisella rannalla Keralalaiset laskevat kuolleiden tuhkat mereen. Tätä tapaa harrastettiin kauan ennen turistien saapumista, joten länsimaalaisia näkee eniten rannan pohjoispuolella. Emme ole itse olleet näkemässä tällaista seremoniaa, mutta olemme bonganneet etelä-rannalla paljon pieniä alttareita ja uskonnollisia väkerryksiä.

Täällä rannat ovat yllättävän siistit roskista (tosin edelleen voi nähdä törkykasoja talojen takapihoilla) ja uimapukua voi pitää rannalla ilman suurempia tuijotuksia. Paikalliset miehet kuitenkin kuolaavat valkoihoisten naisten perään aina kun silmä välttää (ei kiva fiilis).

Eipä tässä kummosempaa. Päivän ohjelma on seuraavanlainen: aamupala, auringonottoa, lounas, lepoa varjossa pahimman kuumuuden aikana, kävelyä rannalla ja kaduilla, auringonlaskun seuraaminen, illallinen ja pientä lukemista ennen nukkumaan menoa. Tarkoituksemme on myös käydä katsomassa paikallista teatteria, Kathakalia, ehkä jo tänään (näistä kuvia myöhemmin). Ruoka on hyvää ja todella edullista (illallinen kahdelle 6€). Meillä on molemmilla ikävä ruisleipää, luomumaitoa, oivariinia, graavi- ja uunilohta, leikkeleitä ja Oltermannin kermajuustoa.

Lisää kuvia meistä tulossa myöhemmin kunhan ensin rusketumme:)


"Hello looki looki I give you cheap price!" Kaikkea kaupataan, vaikka sitä ei tarvitsisi.


Bungalow -hotellimme on aivan rantakallioiden tuntumassa.

Joka ilta kalastajat toivat saaliinsa ravintoloihin syötäväksi. Tässä pari herkullisen näköistä tiikerirapua.

Lempijuomamme: tuorepuristettua appelsiinimehua