Abel Tasman ja ruokavarkaat

Marahaun ranta illalla

Tähän mennessä matkamme ehdoton kohokohta: retki Abel Tasmanin kansallispuistossa. Tukikohtamme oli pieni Marahaun kylä ja edessämme oli 3 yötä ja 3 päivää paratiisissa (2 päivää kajakilla meloen pitkin turkoosia rannikkoa ja 1 päivä vaeltaen sademetsän halki). Paluu Marahauhun tapahtuu vesitaksilla. Yöt vietämme leirintäalueilla telttaillen ja syömme pahvinmakuisia pussiruokia. 

Ennen lähtöä saimme 2:n tunnin mittaisen koulutuksen kajakkien käytöstä ja turvallisuudesta merellä. Rinkkoihin pakkasimme kaiken tarvitsemamme, sillä emme tulisi saamaan ruokaa, vettä tai sähköä kolmeen päivään. Alueella ei ollut myöskään kenttää, joten puhelinyhtedet olivat poikki.

Päivä 1
Lähdimme melomaan varovaisesti kohti ensimäistä yöpymispaikkaa. Tällä kohdin merenkäynti oli hieman rajua ja aallot löivät sivuttaissuunnassa. Tämä aiheutti Jonnalle lievää merisairautta. Matkalla pysähdyimme pariin otteeseen lähes autioille hiekkarantapoukamille kuivattelemaan ja syömään välipalaa (kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, myslipatukoita, suklaata ja PALJON vettä). Meloimme kaikenkaikkiaan n. 4 tuntia.

 Ensimmäinen leiripaikka, Anchorage Bay, oli yllättävän suuri (50 telttapaikkaa) ja iltaa myöten koko alue oli täynnä telttoja. Suurin osa tänne tulevista matkaajista tekee päiväretkiä Anchorage Bayn leirintäalueelle ja palaavat seuraavana päivänä takaisin Marahauhun. Meidän matkamme kuitenkin jatkuisi pidemmälle kansallispuistoon.

Yö oli kylmä ja kostea. Meidän varusteilla nukkuminen ei ollut järin mukavaa. Teltta oli tarkoitettu kolmelle vuodenajalle, mutta yöllä oli todella kylmä ja aamuun mennessä kangas oli kastunut läpimäräksi. Kevyet untuvamakuupussimme (suositus: +11 - +17 astetta C) eivät riittäneet ja yön aikana meidän piti lisätä vaatetusta tuntuvasti taretaksemme yön yli. Yöllä vessassa käydessä hengitys höyrysi...brrrrr!

Päivä 2

Viisaampina eilisestä melonnasta, laitoimme päälle uimahousut. Housut kastuvat joka tapauksessa ja uimahousut kuivuvat nopeiten. Puuvillaisia vaatteita ei tänne kannata ottaa mukaan lainkaan! Suosittelemme myös käyttämään ohutta tuulitakkia suojaamaan tuulelta ja auringolta. Paahde on armotonta ja ilman suojaa tulee palamaan varmasti.

Aamulla meri oli tyyntä ja melominen sujui kuin tanssi. Vasta myöhemmin päivällä alkoi tuulemaan ja merenkäynti muuttui aika ikäväksi. Kajakki oli suunnattava aaltoja päin ja melojien välinen kommunikaatio ja yhteistyö oli tärkeässä roolissa. Jukka toimi edessä kapteenina tähyillen parhaimpia kulkureittejä ja Jonna, perämiehenä, ohjasi kajakkia. Yhteistyö sujui hyvin ja olemme edelleen yhdessä ;-)

Matkan loppuvaiheessa pääsimme levähtämään Tonga -saaren suojaiselle puolelle. Siellä bongailimme merileijonia ja Jukan kamera raksutti. Loppurutistus tapahtui kovassa aallokossa ja vastatuulessa.  Olimme viimein perillä viimeisellä leiripaikallamme: Onetahuti Bay. Matka-aika: n. 4 tuntia.

Merileijonamamma

Leiripaikka oli edellistä paljon pienempi, vain 20 telttapaikaa, eikä matkaajia ollut montaa meidän lisäksi. Ilta-auringon paistaessa kokkailimme leiriruokaa ja kävelimme käsikädessä hiekkarannalla. Kuten arvata saattaa, tämäkään yö ei ollut suurenmoinen nautinto. Kaiken lisäksi, Jukka havahtui yön keskellä teltan ulkopuolelta kantautuviin outoihin ääniin. Kuulosti siltä kuin jokin liikkui aivan telttamme tuntumassa. Yöllinen hiippailija tunkeutui teltan eteislipareen alle ja ryhtyi ahnaasti syömään aamupalaamme, jonka olimme jättäneet ulkopuolelle. Tässä vaiheessa Jonnakin oli jo hereillä taskulamppu kädessään. Jukka keräsi rohkeutensa ja astui ulos teltasta kohtaamaan pedon! Taskulampun valossa näkyi pieni ja tuuhea pussirotta, joka vilisteli häntä koipien välissä metsän pimeyteen. Puurot olivat historiaa, mutta onneksi suklaata jäi :)

Teltta ja kuivausteline -combo

Päivä 3
Matkamme viimeinen etappi taittui rinkat selässä vaeltaen kohti lopullista määränpäätä: Totaranuin leirintäaluetta. Reitille mahtui joen ylityksiä, jyrkkiä rinteitä ja henkeäsalpaavia maisemia. Nyt ei sopinut hidastella, sillä joen ylityskohta täyttyisi vedellä nousuveden aikaan ja joutuisimme palaamaan takaisin. Matka-aika: n. 4 tuntia.

Jukka ylittämässä jokea

Tämä retki oli kaiken rahan ja vaivan arvoinen!