Kumily - kesyapinoiden kaupunki

Vietimme kaksi yötä Kumilyn kaupungissa. Bussista noustuamme eräs intialainen mies tuli kauppaamaan meille majoitusta. Kävimme tarkistamassa paikan ja totesimme sen siistiksi ja edulliseksi (tuplahuone 7,5€ per yö). Kaiken lisäksi paikan omistaja, Osaka, oli todella sympaattinen ukkeli, joka ulkonäöstä päätellen oli harras muslimi. Kuullessaan Jukan olevan kungfu –opettaja suuressa koulussa, hän oli todella otettu saadessaan meidät vieraaksi. Hän halusi välttämättä oppia kungfu –tervehdyksen, jonka jälkeen aina meidät nähdessään hän tervehti meitä itämaiseen tapaan. Paikan nimi oli Hornbill Cottage, joka saa meidän suositukset.

Lounaaksi söimme Keralalainen banaaninlehtiateria paikalliseen tapaan sormin (oikealla kädellä). Syödessä vasen käsi on pidettävä visusti kurissa, sillä vasenta pidetään likaisena (vasemmalla kädellä pestään peppu ja pidetään pippelistä kiinni).

Osallistuimme jeeppisafarille norjalaisen pariskunnan kanssa (Jan ja Ida). Seuraamme littyi myös amerikkalainen nuori mies nimeltä Ian. Safari oli todella pettymys sillä emme nähneet juurikaan eläimiä. Syynä tähän oli luultavimmin huonosti järjestetty aikataulu. 6-7 jeeppiä kaahasi peräkanaan kuin rallikilpailussa ja oppaat taputtivat käsiään ja heittelivät kiviä saadakseen eläinten huomion. Onneksi meillä oli mukavaa juttuseuraa, joten emme tylsistyneet kuoliaaksi. Näimme kuitenin pari villielefanttia, jotka olivat tosin liian kaukana saadaksemme hyvää valokuvaa :(  

Ehkä maailman söpöin apina, eikö? Jonkun huivi sai kyytiä.

Illan suussa kävimme Janin ja Idan kanssa katsomassa Keralan itsepuolustuslajinäytöstä. Lajin nimi on Kalarippayat ja se muistutti kaukaisesti Kungfua. Näytös oli viihdyttävä. Sen päätteeksi menimme nelistään syömään herkullisen illallisen. Suunnittelimme yhdessä Janin ja Idan vierailua meille Suomeen täksi kesäksi. Toivottavati suunnitelmat toteutuvat!

Kalarippayat -alkulämmittelyä.

Näytöksen päätteeksi huikea tuliloikka.