Kochi ja Thrissur - alkushokki

Hei taas kaikille! Viimeisestä kirjoituksestamme onkin jo kulunut melkoisesti aikaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Intiassa on nettiyhteyden löytäminen aika hankalaa ja useimmiten vielä rajoitettu vain sähköpostien lukemiseen. Yritämme kuitenkin kirjoitella parhaamme mukaan, ettei kotiväki ryhdy pommittamaan tekstiviesteillä.

Saavuimme 17.2 kello 4:00 aamuyöstä Kochin lentokentälle, joka sijaitsi tunnin ajomatkan päässä kaupungista. Matkasimme kaupunkiin prepaid-taksilla rystyset valkoisina, koska kuskin kaasupoljin oli aika herkkänä ja valoja käytettiin vain, jos katuvalot eivät toimineet. Kuski yritti kovasti jutustella kanssamme, mutta jo kättelyssä huomasimme kielimuurin hankaloittavan keskustelua. Kysyimme: ”do you know where our hotel is?” johon kuski vastasi hermostuneesti: ”yes yes no problem” ja lauloi jotain paikallista laulua. Usean puhelinsoiton jälkeen hän kuitenkin löysi kuin löysikin perille.

Intialaisten mittakaavan mukaan Kochi on keskisuuri kaupunki, mutta meille suomalaisille se on erittäin suuri. Kaupungissa nimittäin asuu kaksi kertaa enemmän ihmisiä Suomen väkilukuun verrattuna, eikä se ole edes Keralan pääkaupunki... Vietimme täällä kaksi päivää tutustuen Fort Kochin kalastuskulttuuriin ja Ernakulamin ostosmahdollisuuksiin. Kochista lähtee myös paluulentomme takaisin Suomeen 15 maaliskuuta. 

Chinese Fishing Nets (kiinalaiset kalastusverkot) - yksi Fort Kochin kuuluisista nähtävyyksistä.

 

Kalastaja työn touhussa

Seuraavaksi hyppäsimme bussiin kohti Thrissurin kaupunkia, välietappimme kohti Parambikulamin luonnonpuistoa. Bussissa haisi vanha kusi ja penkit olivat todella hiostavat. Thrissurissa oli onneksemme meneillään pienimuotoinen festivaali, jossa nuoret esittivät perinteisiä tansseja. Tanssitytöt olivat hienosti meikattuja ja puettuja.

Temppelielefantti päiväkävelyllä

Pyhälle maalle ei saa kengissä astua!

 Myönnettäköön, elämä täällä Intiassa on todella erilaista verrattuna länsimaalaiseen elämään. Tämän ei olisi pitänyt tulla yllätyksenä. Olimmehan me yrittäneet valmistautua siihen etukäteen. Intiassa on todella huono infrastruktuuri. Katukuvaa leimaa jätteet, rapistuneet rakennukset ja huonot tiet. Liikennesäännöistä ei ole tietoakaan ja torvea huudatetaan joka mutkassa (pidämme aina bussimatkoilla korvatulppia). Kaikesta huolimatta emme ole nähneet vielä yhtäkään kolaria. Ihmisiä on PALJON ja kaikkialla!

Muistathan käyttää kypärää...

Mielestämme Kerala ei ole vielä ainakaan toistaiseksi ollut turistiystävällinen alue. Ihmiset puhuvat huonosti englantia ja mitään ei kerrota ellei itse kysy ja silloinkin voi olla epävarmaa saako luotettavaa tietoa – Intiassa ei tunneta ilmaisua ”en tiedä”. Kannattaa siis varautua kysymään ihan kaikesta ja useaan otteeseen samasta asiasta, jotta saa lopulta tyydyttävän vastauksen. Ehdottomasti vaikeinta on julkisilla liikkuminen. Ensiksikin, lähtöaikataulut ovat ”joustavia” ja matkat kestävät yleensä 30-50% odotettua pidempään. Toiseksi, busseille ei ole merkittyjä pysäkkejä eikä busseissa usein lue määränpäätä englanniksi. Tämän takia on koko ajan pysyttävä valppaana, jotta tietää milloin ja missä jäädä pois. Kolmanneksi, paikalliset hyppäävät bussiin vauhdista ennen kuin bussi on edes päässyt pysäkille, mikä tarkoittaa sitä että vapaita paikkoja on hyvin vähän jäljellä. Bussit tulevat lähes poikkeuksetta aina ääriään myöten täyteen. Turistit isoine laukkuineen busseissa eivät ole järin suosittu näky paikallisten mielestä. Tuijottavat katseet polttavat takaraivossa. Hyvänä puolena bussimatkustamisessa on edullisuus. Lähes 100km:n matkasta saa pulittaa noin euron per naama.

The new look! Kaunis intialaisneito :)