Catlins – albatrosseja, pingviinejä ja lampaita

Teimme nelipäiväisen retken halki Catlins –rannikkoseutua. Loputtomia peltoja, tuulen tuivertamia puita ja jylhiä rannikkoja – Catlins toi mieleen  Skotlannin myrskyisät rannikot ja nummet. Tosin Skotlannissa ei taida olla näin paljon lampaita. Nyt vasta alkoi valjeta, missä ne kaikki miljoonat Uuden-Seelannin lampaat piileskelevät. Täällä niitä on aivan kaikkialla!

Tuku tuku lampaitani...

Karikkoa! Veneilijät skarppina!

Vietimme ensimmäisen yön todella miellyttävällä maatilalla keskellä lannalle haisevia peltoja. Seinän takana asui lampaita, jotka mekastivat läpi yön. Paikkaa pyöritti perheen tomera äiti, joka ajoi myös taitavasti nelipyöräisellä mönkijällä ja lava-autolla (ei siis mikään keskiverto nainen). Stewart –saarireissun ja pitkän ajomatkan jälkeen olimme molemmat aika naatteja ja menimme nukkumaan jo iltakahdeksaan mennessä. Tuuli helisytti peltikattoa niin äänekkäästi, että uni tuli kuitenkin vasta tunteja myöhemmin.

Jonna korjaamassa Jukan yöpaitaa :)

Toinen päivä kului lähinnä sorateillä ajamiseen. Kävimme bongaamassa Catlinsin kuuluisat tuulen tuivertamat puut, kivettyneen metsän ja postimerkinkauniin Purakaunui -vesiputouksen. Yön vietimme Milton nimisessä pikkukaupungissa hieman ”erikoisen” sveitsiläisen miehen omistamassa hostellissa. Olimme paikan ainoat yöpyjät, joten saimme parisängyllisen huoneen halvalla. Yöllä skitsofreeninen mies jutusteli näkymättömille ystävilleen ja vaelteli talossa paljain varpain. Mies halusi myös ehdottomasti tiskata kaikki likaamamme astiat. Itse ei saanut tiskata. Pakkomielteistä? Ehkäpä.

Tuulen tuivertamat puut ovat kasvaneet vinoon.

"Kivettynyt metsä" tai mitä siitä on enää jäljellä.

Purakaunui -vesiputous

Kolmas päivä saavuimme Dunedinin kaupunkiin ihmettelemään luonnon ja ihmisen välistä yhteiseloa. Albatrosseja, merileijonia, hylkeitä ja pingviinejä pystyi näkemään jopa omalla pihallaan (tosin ei meidän leirintäalueen pihalla). Kävimme katsomassa maailman toiseksi harvinaisinta pingviinilajia, ”yellow-eyed penguin” (keltasilmäpingviini). Näitä sympaattisia otuksia pääsi näkemään  parin metrin etäisyydeltä piilokojuista käsin ja ajoituksemme oli myös täydellinen! Suuren osan päivästä vanhemmat viettävät merellä keräten ravintoa ja tulevat illaksi syöttämään poikasiaan. Pääsimme näkemään aikuisen pingviinin koko taaperruksen merestä aina pesäkololle asti.

Pingviinin vaellus

Aikuinen keltasilmäpingviini

Pikkupingviinit ryhtyivät kinastelemaan keskenään, joten mami päätti olla antamatta tänä iltana ruokaa. Okein! Tässä vaiheessa kehitystä poikasten vauvauntuvan alta alkoi jo pilkistää oikeata höyhenpeitettä. Aika pelottavan näköisiä epeleitä!

Nuori albatrossi harjoittelemassa lentämistä