Istumme tällä hetkellä Green View Inn –nimisen hostellin
ylimmäisessä huoneessa (#402), jota oli kehuttu jopa opaskirjassamme.
Ensimmäinen hotelli, jonka henkilökunta puhui ERINOMAISTA englantia! Jiihaa!
Myös palvelu pelasi, eikä meidän tarvinnut kysyä juuri mitään itse. Meidät otti
vastaan sympaattinen nuori mies, joka istutti meidät alas ja tarjosi teetä. Hän
otti kartan esille ja alkoi selittää juurta jaksaen kaikesta tarpeellisesta.
Sitten hän tarjosi vaellusretkeä seuraavalle päivälle, jonka otimme vastaan,
koska olimme niin iloisia kun kerrankin kaikki sujui helposti.
Vaellusretki alkoi aamulla 6:30 ja päättyi 12:15. Vaelsimme
teeplantaasien halki 2000m:n korkeuteen (Munnar on 1500m korkeudessa) ja söimme
huipulla kevyen aamupalan. Opas puhui englantia (siis täh?) ja hän tottuneesti
selosti alueesta kaiken tarpeellisen.
Yhtä pientä kusetustilannetta lukuunottamatta (meille
myytiin Toblerone –suklaata, joka olikin avattu, leikattu, sulatettu ja
uudelleen kovetettu, jotta yhteen rasiaan menisi vähemmän suklaata) kokemuksemme
täällä Munnarissa on ollut positiivinen. Päätimme jäädä tänne vielä kolmanneksi
yöksi. Huomenna jatkamme matkaamme kohti Kumilya, joka sijaitsee Periyarin
luonnonpuiston läheisyydessä. Jos vain onni on myötä, saavumme perille oikeaan
paikkaan iltasella.
 |
| Teeplantaaseja oli kaikkialla! |
 |
| Huipulla tuulee (2000m) |
 |
| Aamupala huipulla. Oppaamme oikealla. |
 |
| Katso vain muurin taakse, niin tätä näkee kaikkialla! Pois silmistä, pois mielestä on intialaisten motto (?) |
 |
| Aamu-usvaa |
 |
| Teeplantaasien työntekijöitä. Yleensä ainoastaan naiset poimivat teelehtiä. |
 |
| Tirppana hotellimme ikkunasta katsottuna |
 |
| Olipahan iso paskakärpänen! Valehtelematta tämä kaveri oli isompi kuin Jukan peukalo. Tämä epeli tarvitsee vähintään elefantin paskat päästäkseen kunnon kylpyyn! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti